< Etusivulle
virtuaalihevonen / a sim-game horse

EDGAR AV KLEPPUR
VH14-053-0155

   
Katso rakennekuva täysikokoisena tästä



PERUSTIEDOT

Kutsumanimi: Eetu Omistaja: Cynoria (VRL-11723)
Rotu, sukupuoli: Norjanvuonohevosori Kasvattaja: Cynoria / Kleppur
Väri, säkäkorkeus: Ruunihallakko, 143 cm Painotus: Yleispainotus
Syntymäaika: 01.06.2014, ikääntyminen alla Koulutus: KO: HeB, RE: 80 cm, VVJ: noviisi

Hyväksytty hevoskantakirjaan KTK-II-palkinnolla 15.07.2015
19 + 19 + 19 + 17 = 74p.

YLA1-palkinto myönnetty 25.01.2016
28 (16+12) - 32 (21+11) - 17 - 15 - 4 = 96p


Olin törmännyt vuonohevosveljeksiin, jotka oli juuri tuotu Norjasta laajentamaan Suomen vuonohevoskantaa. Zack ja Zar -nimiset veljekset olivat yleispainotteisia ja varsin kivan näköisiä oreja. Sekä suvun mielenkiintoisuuden että orien upeuden vuoksi päätin pyytää toista oria jollekin tammoistani. Valintani osui Zariin sen tasaisemman luonteen vuoksi. Kysyin siis hevosen omistajalta Pierreltä astutusta Zarista Ebba-tammalleni. Omistaja suostui lainaamaan oriaan ja pian Ebban havaittiinkin olevan kantavana. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Ebba synnytti komean oripojan, joka sai nimekseen Edgar av Kleppur. Kutsumanimeksi tosin vakiintui helpommin suomalaiseen suuhun istuva Eetu.

Eetu on aika äänekäs ori, jonka täytyy joka aamu ilmoittaa ulos päästessä, että "täältä tullaan". Sama juttu illalla takaisin sisään tullessa, äänekäs hirnunta vaan kuuluu, kun Eetu käy yöpuulle. Juuri laumassa sen orimaisuus tulee selkeästi esille ja jos Eetu saisi valita, se mieluusti pitäisi tammat itsellään. Iivari on tosin selkeä alfaori ja sen Eetu hyväksyy, mutta muut orit se pitäisi mieluummin kaukana tammoistaan. Ihmisten seurassa Eetu on kuitenkin erilainen, rauhallinen ja tasapainoinen. Se hyväksyy ihmisen johtajakseen ja on vain tyytyväinen, kun joku muu tekee päätökset sen puolesta, ettei sen tarvitse. Hoitotoimet se antaa tehdä itselleen mukisematta ja taluttaessakin kulkee ihan nätisti, kunhan ihminen osaa tehdä sille selväksi, miten toimitaan. Epävarma käsittelijä saisi kyllä todennäköisesti Eetunkin käyttäytymään levottomasti, sillä tälle orille on tärkeää voida luottaa käsittelijäänsä ja ns. tulla johdetuksi. Kaiken kaikkiaan laumassa esiintyviä pieniä kahinoita lukuunottamatta Eetu on sopivan mutkaton ja helppo ori.

Ratsuna ja ajaessa Eetu on reipas. Sillä on luonnostaan matkaavoittava askel ja eteenpäinpyrkivyyttä. Toisinaan se on vähän siinä rajoilla, meneekö orin meno jo hieman (turhankin) kiireiseksi. Se tuppaa vähän välillä ylisuorittamaan, eikä välttämättä osaa rentoutua kunnolla. Ratsastajan kanssa se tuntee olonsa turvallisemmaksi ja rentoutuu helpommin, kun joku kertoo sille koko ajan, mitä tehdä. Eetu on hevonen, joka tarvitsee ihmiseltään neuvoja, erityisesti ratsastaessa ja ajaessa se kaipaa tukea. Maastossa se toisaalta osaa rentoutua ja rauhoittua ja nykyään jopa kulkee nätisti pitkin ohjinkin. Ajossa se helposti hämmentyy, ellei saa riittävästi ohjausta kuskilta. Itsenäisissä ratkaisuissa se ei siis ole mitenkään taitavin, mutta yhteistyö sen kanssa onnistuu vieraammaltakin ihmiseltä yleensä mainiosti. Parivaljakossa se toimii hyvin jonkun kokeneen ja suoritusvarman parin kanssa.


SUKUTAULU

i. Stjöbørg Zar
nvh-ori, rnhkk, 145 cm
ii. Galland Zace EVM iii. Byhring Zed EVM
iie. Galland Fern EVM
ie. Kjetil Zelda EVM iei. Jansrud Kævah EVM
iee. Storvik Zenna EVM
e. Ebba av Bøgesdal
nvh-tamma, rnhkk, 140 cm
ei. Sølvsteinn EVM eii. Sigbjørn EVM
eie. Målfrid EVM
ee. Greteblomst EVM eei. Vebjørn EVM
eee. Blomstfjøllen EVM

i. Stjöbørg Zar (VH14-053-0069) on Pierren omistama, yhdessä täysveljensä kanssa Norjasta Suomen kantaa rikastuttamaan tuotu vuonohevosori. Zar on komea ruunihallakko, jolla on säkäkorkeutta 145 cm. Sillä on voimakas etuosa ja upeat, lennokkaat liikkeet. Yleispainotteinen ori on todellinen monitoimihevonen, joka on kilpaillut omistajansa kanssa koulussa, esteillä, valjakossa, kenttäratsastuksessa ja jopa westernissä! Mikään turha kapistus ei siis todellakaan ole kyseessä, vaan Zar on ehdottomasti malliesimerkki rotunsa monipuolisuudesta ja potentiaalista. Luonteeltaan Zar on lempeä ja tasainen, ja sukupuolestaan huolimatta tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Edgar on tällä hetkellä orin ainoa jälkeläinen, mutta uskon, että lisää on varmasti tulossa ja tästä hevosesta takuulla kuullaan vielä.

ii. Galland Zace on vahvarakenteinen, 145 cm korkea punahallakko, jonka suku on osin vanhaa ja osin vähän uudempaa norjalaista linjaa. Zace on ulkomuodoltaan hieno; vahvaluustoinen ja hyväjalkainen ori, jolla on selvä orin kaula ja pää. Zace on saanut paljon meriittiä näyttelyissä ja rotukatselmuksissa, joissa tuomarit ovat lähes järjestään tykästyneet siihen hivenen vaativasta luonteestaan huolimatta. Käytökseltään Zace on nimittäin aika orimainen ja vahva, ja sitä talutetaan kotonakin kuulemma aina suitset päässä. Töissä Zace on kuitenkin kuuliainen ja osaa keskittyä täysillä siihen, mitä tehdään. Siitokseen oria on kysytty aika paljon ja jälkeläisiä sillä on Norjan, Ruotsin ja nyt jopa Suomenkin puolella.

iii. Byhring Zed on isokokoinen ja komea, 146-senttinen hiirakko. Zed edustaa ns. uudempaa tyyppiä, ollen pitkäjalkainen ja -kaulainen sekä rungoltaan hyvin sporttinen ori. Sillä on hienot, näyttävät liikkeet ja rakenteensa ansiosta sen on kohtuullisen helppo koota itseään. Zedillä onkin kilpailtu lähinnä kouluratsastuksessa ja lisänä jonkin verran valjakkoa vaativalla tasolla. Kilpailumenestyksen myötä ori on herättänyt mielenkiintoa myös jalostusmarkkinoilla ja itse asiassa siltä löytyy tällä hetkellä jälkeläisiä jopa enemmän muualta kuin Norjasta. Kaikkiaan Zedillä on 37 jälkeläistä.

iie. Galland Fern on sitten sitä perinteisempää tyyppiä; kohtuullisen pienikokoinen (135 cm), mutta vankka, vahvajalkainen ja hieman pitkärunkoinen tamma, jolla on punahallakko väritys. Fern on kasvattajansa mukaan ihanteellinen rotunsa edustaja; kestävä, sisukas, selväpäinen ja hyväluonteinen tamma, joka on kokoonsa nähden erittäin vahva. Lisäksi se on ollut hyvä synnyttäjä ja loistava emä varsoilleen. Fern onkin saanut neljä tervettä ja rodunomaista varsaa, kolme tammaa ja yhden orin.

ie. Kjetil Zelda on 139-senttinen ruunihallakko tamma, joka on kuulemma luonteeltaan vähän äkäinen, mutta muuten loistava hevonen. Zelda on erittäin hyvätyyppinen ja sopusuhtainen, eikä sen kanssa ole omistajansa mukaan koskaan tarvittu eläinlääkäriä. Myös sen jälkeläiset ovat järjestään olleet terveitä ja kestäviä hevosia. Zeldan liikkeet ovat melko vaatimattomat ja vähän energiaa kuluttavat, mutta ponnistusvoima sillä on uskomaton, ja se onkin varsin loistava hyppääjä. Varsinaisen uransa Zelda on kuitenkin tehnyt nimenomaan siitoksen saralla ja omistajansa on erittäin ylpeä sen hyvästä tiinehtyvyysprosentista sekä hienoista jälkeläisistä, joita on seitsemän kappaletta.

iei. Jansrud Kævah on kohtuullisen arvostettu, joskin harvinainen nimi vuonohevosten sukutauluissa. Tämä 142-senttinen valkohallakko jätti vain kuusi jälkeläistä tilan omista tammoista, eikä ollut koskaan ulkopuolisille tammoille käytössä. Sen omistaja on vanha ja tunnettu norjalaiskasvattaja, joka vaalii tarkasti rodun perinteitä. Kævah on tasapainoinen ja säyseä ori, joka kykenee kiima-aikojen ulkopuolella laiduntamaan ongelmitta laumassa. Ulkoisesti se on rotutyypillinen, vahvaluustoinen ja hyväjalkainen, joskin hieman paksu- ja lyhytkaulainen rotunsa edustaja.

iee. Storvik Zenna oli 135-senttinen ruunihallakko tamma, joka päätyi samalle tilalle kuin em. Jansrud Kævah. Zenna oli nätti, joskin lievästi takakorkea tamma, jolla oli aika vaatimattomat liikkeet. Luonteeltaan se oli omapäinen ja itsenäinen ja varsoi kuulemma kaikki varsansakin kaukana ihmisistä, omalla laitumellaan. Zenna ehti varsoa ongelmitta kaksi varsaa ja kuoli lopulta siihen kolmanteen synnytykseen ts. sen jälkeisiin komplikaatioihin. Kyseinen varsa kuitenkin kasvoi terveeksi ja tomeraksi aikuiseksi oriksi sijaisemän hoivissa.

e. Ebba av Bøgesdal (VH14-053-0100) on suomalaisen hevosvälittäjän kautta Kleppuriin tullut norjalaissukuinen tamma. Rakenteeltaan tamma edustaa sitä perinteisempää; melko pienikokoista, mutta vahvarakenteista työhevostyyppiä, jolla on vieläpä alkuperäistyypille oikeanlainen, mutkaton ja sopeutuvainen luonne. Jotakin Ebban luonteesta kertonee se, että se oli 3-vuotiaaksi täysin laumassa elänyt ja käsittelemätön, niin se on kuitenkin alusta asti ollut äärimmäisen hyväluontoinen ja helposti käsiteltävä. Suvultaan Ebba on varsinainen aarre, sieltä löytyy paljon harvinaisia nimiä.

ei. Sølvsteinn on 144-senttinen ruunihallakko ori, joka tunnettuudestaan huolimatta on jäänyt varsin harvinaiseksi nimeksi vuonohevosten sukutauluissa. Tämä johtuu siitä, että ori on periyttänyt jälkeläisilleen vahvasti valkoisia merkkejä, jotka ovat varsinkin Norjassa hyvin epätoivottuja vuonohevosilla. Sølvsteinnilla itsellään on vain muutama valkea karva otsassa, mutta sen jälkeläisiin on syntynyt tähtipäitä ja jopa piirtopää. Niinpä orilla on vain kymmenkunta jälkeläistä siitä huolimatta, että sillä on upeat liikkeet ja se on menestynyt valjakkoajossa loistavasti sijoittuen useita kertoja. Luonteeltaankin Sølvsteinn on varsin hieno, rehellinen, nöyrä ja helposti käsiteltävä. Orin omistaja itse on iäkäs rouva, joka on jättäytynyt jo kilpailemisesta eläkkeelle, mutta hänen sijastaan hevosella kilpailee 32-vuotias ammattiohjastaja Erik, joka kehuu Sølvsteinnia ehkä parhaimmin ohjattavaksi hevoseksi, joka hänellä on urallaan ollut.

eii. Sigbjørn on norjalainen kantakirjaori, väriltään tummasävyinen ruunihallakko ja säkäkorkeudeltaan 145 cm. Sigbjørn on ollut varsin suosittu siitosori ja sillä onkin peräti 107 jälkeläistä. Vaikka ori itse on merkitön, sen useilla jälkeläisillä on kuitenkin valkeita merkkejä. Sigbjørnilla itsellään ei ole koskaan kilpailtu, mutta se on kuitenkin rakenteellisesti ja liikkeiltään laadukas ori, ja useat sen jälkeläiset ovat menestyneet mm. koulu- ja valjakkoradoilla. Etenkin sen orijälkeläiset ovat olleet kautta linjan olleet laadukkaita ja jopa isäänsäkin parempia, esimerkkinä orit Børghild Peter, Magnus av Trudeskov ja Søllvar.

eie. Målfrid on melko pienikokoinen (säkäkorkeus 135 cm) valkohallakko tamma, joka on tunnettu lähinnä menestyksestään valjakkoajossa. Tamma on kilpaillut omistajansa Jørgen Læstrupin kanssa parivaljakossa, parinaan pojan toinen vuonotamma Greta. Yhdessä kolmikko onkin niittänyt menestystä voittamalla useita isompiakin kilpakumppaneitaan noviisiluokissa. Målfrid on hevoskaksikosta se temperamenttisempi tapaus. Sillä on varsin kivat liikkeet ja tamma onkin saanut myös kaksi jälkeläistä.

ee. Greteblomst on Bøgesdal-siittolan kantatammoja, joka hankittiin siittolaan aikoinaan lähinnä sen harvinaisen ja vanhan suvun takia. Grete on tyypillinen norjalainen siitostamma, jonka kanssa on kokeiltu taitoja hieman mm. työajossa ja valjakkoajossa, mutta joka toimii suurimmaksi osaksi ihan vain siitoshevosena. Näyttelyissä punahallakon tamman kanssa ollaan kyllä käyty ja pääosin se on saanut varsin hyviä arvosteluja, etenkin niiltä tuomareilta, jotka arvostavat sitä rodun vanhempaa ja alkuperäistä, vankempaa tyyppiä. Grete onkin rakenteeltaan varsin vankka. Sillä on vahva luusto, jykevä kaula ja vankat jalat. Luonteeltaan Grete on kuulemma omanarvontuntoinen ja melko itsenäinen, tilan tammalauman johtajatamma.

eei. Vebjørn oli 140-senttinen punahallakko, jonka nimen tuntee varmasti jokainen nykypäivän vanhemman tyypin norjalainen vuonohevoskasvattaja. Vebjørn oli aikansa harvalukuisia työhevostyyppisiä jalostusoreja, tuolloin uusi, sporttityyppisempi vuonohevonen oli muodissa ja vain harvat keskittyivät alkuperäisen tyypin vaalimiseen. Ulkomuodoltaan Vebjørn edusti hyvää vanhaa tyyppiä; sillä oli jykevä rakenne, lyhyehkö, mutta vahva selkä, vahvat jalat sekä melko vaatimattomat, ei liikaa energiaa kuluttavat liikkeet. Luonteeltaan ori oli tasapainoinen, rohkea, rauhallinen ja mutkaton käsitellä.

eee. Blomstfjøllen edustaa vanhempaa norjalaista työhevoslinjaa, jonka suvussa on paljon työkäytössä olleita hevosia ja rakenteeltaan tämä ruunihallakko tamma onkin varsin vankka. Blomstfjøllen itse ei ole mikään aito työhevonen, mutta omistajansa kilpailee sillä vähän vähemmän tunnetussa, valjakkoajon myötä suosiotaan menettäneessä lajissa; työajossa. Rauhallisen ja tasapainoisen, mutta myös sisukkaan luonteensa ansiosta kyseinen laji on Blommalle aivan omiaan ja sillä onkin takanaan useita luokkavoittoja. Lähinnä harrastustaan rahoittaakseen omistaja on teettänyt Blommalla myös muutamia jälkeläisiä, joita hän on myynyt mm. jokakeväisillä hevosmarkkinoilla.


JÄLKELÄISET

1) s. 08.08.2014 o. Filip av Kleppur e. Frigga av Rågkross om. kuristaja (VRL-04374)
2) s. 01.09.2014 o. Linus av Kleppur e. Derian Liselotte om. honeythief (VRL-08852)
3) s. 02.04.2015 o. Derian Elvis e. Innhøsting CRE om. suba (VRL-12468)
4) s. 08.04.2015 t. Brita av Kleppur e. Skovbakken Brenda om. Cin. (VRL-01441)
5) s. 14.05.2015 t. Hedda av Kleppur e. Hulda av Kleppur om. Cynoria (VRL-11723)
6) s. 11.10.2015 o. Elias e. Grímhildr Inc om. Uppe (VRL-11253)

KILPAILUMENESTYS


NÄYTTELYT
18.09.2014 kutsu NJ Vuonohevosoriit 4/11, sertin arvoinen
01.12.2014 kutsu NJ Vuonohevosoriit 1/12, BIS5, MVA-SERT
27.01.2015 kutsu NJ Vuonohevosoriit 3/10, irtoSERT


KOULURATSASTUS
30.09.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/40
02.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/40
04.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 6/40
05.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/100
07.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 6/40
10.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/30
14.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/40
15.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/40
19.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/30
24.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/30
11.11.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/60
17.11.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 6/60
22.11.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/50
22.11.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 7/60
10.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 6/40
11.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/40
16.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/40
16.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/40
16.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/30
18.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/50
18.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/37
19.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/37
19.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/50
20.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/37
20.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/50
20.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/30
21.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/30
21.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 6/50
22.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/30
22.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/40
26.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/49
27.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/40
28.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/100
29.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/49
31.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 4/50
31.12.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/50
03.01.2015 kisakutsu KRJ Helppo B 6/40
04.01.2015 kisakutsu KRJ Helppo B 2/40
08.01.2015 kisakutsu KRJ Helppo B 6/40
10.01.2015 kisakutsu KRJ Helppo B 5/40
17.01.2015 kisakutsu KRJ Helppo B 4/50


VALJAKKOAJO
04.10.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/39
16.10.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/18
23.10.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 3/25
29.10.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 2/25
04.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/25
06.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 3/25
07.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 2/25
17.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/8
20.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/8
29.11.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 5/26
12.12.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 3/20
18.12.2014 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/20
27.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 4/16
27.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 2/17
27.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 3/26
28.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 4/17
29.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/17
30.01.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/16
04.02.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 4/26
10.02.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/22
26.02.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 3/21
01.03.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 4/21
07.03.2015 kisakutsu VVJ Noviisi parivaljakko 1/21

IKÄÄNTYMINEN

10/06/2014 - 1-vuotias
20/06/2014 - 2-vuotias
01/07/2014 - 3-vuotias
01/08/2014 - 4-vuotias
01/09/2014 - 5-vuotias
01/10/2014 - 6-vuotias
01/11/2014 - 7-vuotias
01/12/2014 - 8-vuotias
01/01/2015 - 9-vuotias
01/02/2015 - 10-vuotias
01/03/2015 - 11-vuotias
01/04/2015 - 12-vuotias
01/05/2015 - 13-vuotias
01/06/2015 - 14-vuotias
01/07/2015 - 15-vuotias
02/08/2015 - 16-vuotias
01/09/2015 - 17-vuotias
01/10/2015 - 18-vuotias
01/11/2015 - 19-vuotias
01/12/2015 - 20-vuotias
01/01/2016 - 21-vuotias
01/02/2016 - 22-vuotias
01/03/2016 - 23-vuotias
01/04/2016 - 24-vuotias

KUULUMISET

07/2015 - Upeita uutisia: Eetu hyväksyttiin kantakirjaan! Se tosiaan kantakirjattiin tuossa pari viikkoa sitten II-palkinnolla, pistein 74. Näinollen Eetu on tallimme ensimmäinen kantakirjahevonen ikinä! Orin omistajana ja kasvattajana en voisi tämän ylpeämpi olla, tässä on eräänlainen tavoite - tai ehkä ennemmin unelma - saavutettu. Aloittaessamme toimintaamme en vielä uskaltanut edes uneksia mistään kantakirjapalkinnoista. Matkan varrella pienestä kotikasvatuksesta tuli kuitenkin koko ajan isompaa ja kilpailumenestysten ja muun kautta tulivat sellaiseksi salaiseksi unelmaksi laatuarvostelut. Lopulta niihin mentiin ajatuksella "katsotaan, miten menee", joten oli vaikea uskoa todeksikaan, kun menestystä tuli. Oikeastaan vasta Limpun kautta aloin pohtia koko kantakirja-asiaa, mutta kun Limppu ei erityisemmin näyttelymenestystä saanut, niin ajattelin antaa asian olla. Niin siinä vain sitten kävi, että oma kasvattini alkoikin menestyä näyttelyissä ja lopulta aloin haaveilla siitä kantakirjauksesta - olisihan se hienoa omistaa se yksi kantakirjahevonen. Eetun myötä tämäkin unelma toteutui ja nyt tallissani tosiaan seisoo kantakirjattu hevonen. Huh huh.

05/2015 - 14.5. Eetu sai viidennen ja toistaiseksi viimeisimmän jälkeläisensä myös omasta kasvatistamme Huldasta. Varsa osoittautui tammaksi ja sai nimekseen Hedda. Hedda päätettiin jättää kotiin se onkin nyt Eetun jälkeläisistä ainoa, joka on meillä Kleppurissa edelleen. Mitä tulee muihin jälkeläisiin, niin Brita päätyi Sagavikiin (entinen Rågkross), jossa sen olisi tarkoitus päästä kilpailemaan ja jalostukseen. Derian Elvis vaikuttaa edelleen Derianissa ja on kasvanut komeaksi oriksi, jossa on paljon isänsä näköä. Linus myytiin aikanaan Brynhildiin, jossa se on menestynyt upeasti, ollen palkittu mm. VVJ:ssä kakkospalkinnolla ja KRJ:ssä ykkösellä! Lisäksi sillä on jo kolme jälkeläistä. Eetun ensimmäinen jälkeläinen, Filip asuu Delmenhorstissa, jossa sillä on kilpailtu valjakkoajoa. Lisäksi Filipillä on yksi jälkeläinen. Varsin kivoja poikia ja tyttäriä Eetusta on siis tullut. Olen kuitenkin ajatellut, että viisi jälkeläistä on ihan hyvä määrä ja tuskinpa sillä enää tammoja astutan - ehkä sitten, jos joku sitä omalle tammalleen pyytää, mutta muussa tapauksessa tuskin.

04/2015 - Siinä missä edellisinä vuosina Eetun kanssa on panostettu kilpailu-uraan, niin nyt 12-vuotiskaudella sillä astutettiin kaksikin tammaa. Toinen oli meidän oma tammamme Brenda, toinen oli vieraileva tamma Innhøsting CRE, jonka omistaja on meille ennestään tuttu Derian-siittolan pitäjä. Hän kyseli tammoilleen tietyt kriteerit täyttäviä oreja, jolloin uskaltaudun tarjoamaan hänelle Eetua. Tämä vieraileva tamma ehti varsoa ensin Derianin kasvattajanimen alle orivarsan Derian Elvis. Brenda vain vähän myöhemmin, Eetun ensimmäisen tammajälkeläisen, joka sai nimekseen Brita av Kleppur. Mitä tulee isään itseensä, niin Eetu on loistokunnossa, joskin jäämässä pikku hiljaa kisaeläkkeelle. Laatuarvosteluja ajatellen se on saavuttanut vaadittavat sijoitukset, enkä näe muutenkaan kauheasti järkeä kilpailuttaa sitä ihan loppuun. Nauttikoon siitosorin ja harrastehevosen elämästä ennen mahdollisia laatuarvosteluja. Olemmekin tehneet Eetun kanssa pitkiä maastolenkkejä niin ratsain kuin kärrytellen, pääasiassa ratsastaen.

11-12/2014 - 7- ja 8-vuotiskausina Eetu ei astunut yhtään tammaa, vaan sen kanssa keskityttiin täysillä treenaamiseen ja kilpailemiseen. Nämä kaudet jatkoivat samaa menestyksen polkua ja sijoituksia kertyi paljon. Toisaalta orin kanssa kyllä myös kilpailtiin hyvin useina viikonloppuina. Lisäksi sain ilmoitettua sen toisiin näyttelyihinsä, jälleen tuttuun paikkaan eli Derianiin. Olimme treenanneet kehäkäytöstä ja etenkin sitä juoksutusta huolella. Päivä ole kaiken kaikkiaan erittäin jännittävä ja kieltämättä huomasin kämmenieni hikoavan tuon tuostakin - jopa niin, että yritin saada Kaitsun juoksuttamaan Eetun kehään. Voitte kuvitella, mitkä olivat fiilikseni, kun Eetu kuulutettiin luokkansa voittajaksi ja pääsi BIS-kehään! BIS-kehässä Kaitsu tosiaankin joutui esittämään orin, minun jännittäessä kaueampana. Olin pyörtyä, kun kuulin Eetun ansainneen MVA-Sertin. Upea, upea Eetuni, mamman komea poika.

10/2014 - Kuusivuotiskaudella keskityimme Eetun kanssa pääasiassa kouluratsastukseen ja kilpailimme melko ahkerasti. Lisäksi kilpailimme siinä sivussa jonkin verran myös valjakkoajossa, tarkemmin sanottuna parivaljakossa. Alunperin siitä ei ollut tarkoitus tulla parivaljakkohevosta, mutta kun on kerran saanut sen parivaljakkokärpäsen pureman, niin alkavathan ne yksilöluokat tuntua vähän tylsiltä... Ja kun Eetusta vielä kasvoi aika sopivan kokoinen pari Luddelle, niin siitähän se ajatus sitten lähti. Tai ennemmin sai lisää pontta. Oreista tulikin yllättävän kivuttomasti sopusontuinen ja mukava parivaljakko. Ratojen valloittaminen on alkanut varsin fantastisesti, sillä tällä parivaljakolla tuli peräti kaksi kultasijaa tällä kilpailukaudella! Myös Eetun kouluratsun ura on lähtenyt kunnolla käyntiin ja tällä kaudella saatiin varsin kivasti sijoituksia kasaan. Taitanee kulkea isänsä kavionjäljissä, samanlaisia monilahjakkuuksia vaikuttaisivat olevan isä ja poika.

09/2014 - Viisivuotiskautena tapahtui paljon. Eetu sai tässä kuussa jo toisen pojan, Liselotte varsoi nimittäin myös orivarsan. Sekä Filip- että Linus- nimiset orit on myyty muualle. Lisäksi orilla startattiin ensimmäiset koulukisat luokassa Helppo B, tuloksena mahtava kolmossija! Itse kilpailut menivät olosuhteisiin nähden loistavasti, sen kanssa ei kisojen alla oltu juuri ehditty treenata, mutta kenties pieni tauko teki hyvää, sillä radalla Eetu todellakin teki parhaansa ja ylsi loistavaan suoritukseen! Noottia tuli lähinnä epätasapainoisista laukannostoista, jotka ovatkin olleet meidän heikkous, sen sijaan siirtymisistä saatiin todella hyviä pisteitä. Koulukilpailujen lisäksi ilmoittauduimme näyttelyihin ja valmistauduimme niihin treenaamalla paikallaan seisomista ja talutettuna ravaamista. Ravaamispuoli tuotti pieniä hankaluuksia jo treeneissä ja se näkyi sitten myös itse näyttelyissä, joissa Eetu hieman nakkeli päätään ja kulki turpa kohti minua, jolloin ravin tahti oli hieman epätasaista. Eetu valittiin kuitenkin luokkansa neljänneksi ja sertin arvoiseksi, vaikka ei sitten sertiä saanutkaan. Paikalla oli kyllä paljon hienoja oreja, joten ei voine valittaa.

08/2014 - Neljä vuotta täytettyään Eetu on saanut paitsi lisää massaa ja raameja, myös lisää itseluottamusta. Ihmisten kanssa se on vaikuttanut oppineen paikkansa hienosti, eikä sen kanssa enää nykyään tarvitse juuri tapella mistään, mitä nyt aina silloin tällöin (harvakseltaan) muistutella säännöistä - lähinnä tammojen läheltä kulkiessa, muutenhan Eetu on varsin helppo tapaus. Laumassa sitten asetelmat ovatkin hieman muuttuneet samaa tahtia Eetun aikuistumisen ja itsevarmuuden lisääntymisen myötä. Enää Glimre ei ole sille pelkkä rapsuttelukaveri, vaan myös potentiaalinen kilpakosija. On ollut huvittava seurata orien suhteen muuttumista, nykyään Eetu saattaa yhtenä hetkenä rapsutella sovussa Limpun kanssa ja toisena yrittää häätää sen kiukkuisesti pois tamman ollessa lähistöllä. Muita oreja Eetu sietää kaikissa muissa tilanteissa, mutta jos vaikka tamma talutetaan laitumen ohi, alkaa Eetu komennella muita oreja. Ainoastaan Iivaria se ei komenna, sitä se kunnioittaa sen verran. Luulisin, että isoin osa tässä kaikessa on sillä, että Eetu pääsi astumaan ensimmäisen kerran, tammamme Frigga nimittäin astutettiin sillä.

07/2014 - Eetusta on kasvanut komea ja charmikas hevosherra. Se on seurallinen ja kova juttelemaan, orista lähtee paljon asiaa. Ihmisiin totuttaminen on selvästi onnistunut, sillä Eetu suhtautuu ihmisiin hyvin luottavaisesti ja hakeutuu mielellään luokse laitumellakin. Se tuleekin usein hieromaan päätänsä paitaani ja turisemaan samalla päivän kuulumisia. Se myös kunnioittaa melko hyvin ihmisiä auktoriteettinaan, varsinkin minuun se suhtautuu kunnioittavasti. Toki, ori kun on, sen kanssa ollaan pari kertaa käyty selväksi rajoja, mutta aika helpolla ollaan kyllä päästy. Ei se kovin tosissaan ole missään vaiheessa yrittänyt mitään kukkoilla, kunhan nyt sellaista ihan tavallista nuorten (orien) leikkiä ja testailua. Glimren kanssa se on kaverustunut ja suhtautuu tähän erittäin kiinnostuneesti, mutta Iivaria kohtaan se on selvästi varauksellisempi. Saas nähdä, miten nuo oripoikien suhteet tuosta kehittyvät...

06/2014 - Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tihutti ja juuri sinä päivänä Ebba päätti varsoa. Sen tiineys oli mennyt jonkin verran yliajalle, mutta mitään merkkejä varsomisesta se ei vielä ollut antanut - Ebba siis sai olla ihan normaalisti laitumella joskin ahkerassa seurannassa. En valitettavasti ehtinyt nähdä itse varomista ollenkaan. Olin ajatellut ottaa tamman yöksi kuitenkin sisään, olkoot päivän laitumella. Ebba varsoi sitten itsenäisesti laitumelle ja kun kävin seuraavan kerran tarkastamassa tammaa, sen vierellä olikin jo tuore varsa. Ori, kuten totesin lähemmäs päästyäni. Kaikki sujui muuten kuten piti, varsa oli terveen oloinen ja reipas poika, joka pääsi nopeasti jaloilleen ja nisälle. Jälkeiset eivät vaan meinanneet tulla ulos, joten yritin talutella Ebbaa hetken. Vielä illallakaan jälkeiset eivät olleet irronneet, joten oli kutsuttava eläinlääkäri. Hän antoi Ebballe oksitosiinihormonia, eikä mennyt kauaakaan, kuin ne jälkeiset vihdoin irtosivat. Tammaa piti seurailla, mutta kaikki meni ihan ok. Varsaa ell. kehui tomeraksi ja reippaaksi pikkuhevoseksi.



    VALMENNUKSET

Kouluvalmennus (valmentaja: Kics)
Oli kirpeä pakkanen kun kävelin Kleppurin kentän aidalle lumen narskuessa saappaideni alla. Auratulla kentällä alkuverryttelyjä oli suorittamassa Nina, ratsunaan komea norjanvuonohevonen Edgar av Kleppur. Valmennuksen suhteen minulla oli odotukset melko korkealla, olihan tämä kuitenkin Ninan oma kasvattama ori. Pyysin ratsukkoa aloittamaan yksinkertaisilla ympyröillä päädyissä ja pitkät sivut taas suoritettaisiin pohkeenväistöä. Ensimmäisenä mentiin ihan käynnissä ja huomasin että "Eetu" oli kokoajan hieman hermostuneen oloinen, mutta Nina kuitenkin sai sen käyttämään takaosaansa väistöissäkin kaikesta pinkeydestä huolimatta. Siirryettäessä samalle tehtävälle ravissa väistöissä oli alkuun jonkin verran hankaluuksia. Eetu puski lapa edellä eikä ollut ollenkaan pohkeiden välissä. Kehotin ratsastajaa tekemään selkeitä puolipidätteitä orin herättämiseksi ja tarvittaessa napauttamaan raipalla pohkeen taakse. Alkukankeuksien jälkeen Eetu suoritti tehtävänsä reippaassa tahdissa hallitusti. Eetun menoa oli erittäin kiva katsella, norjanvuonohevoseksi sillä oli todella hevosmaiset ja laajat liikeradat. Tämän jälkeen siirryttiinkin hieman haastavampiin tehtäviin, ja koska hevonen oli vertynyt hyvin, oli tarkoitus ottaa työskentelyä laukassa. Tehtävään kuului ensimmäisenä mennä kokorataleikkaa laukassa, ja jatkaa laukkaa vaihtamatta. Vastalaukan tuli säilyä koko lyhyen sivun ajan, kevyesti kaartaen. Ensimmäinen kerta meni vähän penkin alle, Eetu viisaana hevosena tietenkin teki lennokkaan laukanvaihdon suunnan muuttuessa. Kehotin ratsastajaa pitämään painon selkeämmin laukan myötäisenä, ja katsomaan ettei aseta hevosta liikaa oikean kierroksen mukaan. Toisella kerralla tämä sujuikin jo paljon hienommin ja Eetu sai paljon kiitosta hyvin suoritetusta työstä. Teimme vastalaukka harjoituksia molempiin suuntiin ahkerasti ja lopulta ei tullut enää yhtäkään rikkoa missään kohtaa. Lisäsimme harjoitukseen vielä laukassa ympyrän, väistön ja vastalaukan. Eetu oli lämmennyt mukavasti ja suoritti taivutuksenkin alkuun liioitellusti, mutta Nina sai hienosti korjattua hevosensa takaisin oikealle radalle. Lopuksi teimme vielä hieman siirtymisiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Eetu oli aktivoinut takaosansa oikein kunnolla ja ponnisti upeasti laukan noustessa. Se oli todella reipas ja pian päästinkin innokkaan ratsukon menemään loppuverryttelyjä. Loppukäyntien aikana kerroin että Eetun kanssa kannattaa harjoitella vielä hieman vastalaukkaa ja että se on koko ajan molempien pohkeiden välissä eikä pääse lipsumaan etu- tai takaosalla. Ratsukon työskentely oli kaiken kaikkiaan todella sujuvan näköistä katseltavaa, vaikkakin suosittelen välillä menemään maastossa ihan laukkavetoja suurempien energioiden poistamiseksi - sen jälkeen se jaksaa mahdollisesti paremmin keskittyä kentällä tehtävien suorittamiseen.



Tausta © The Inspiration Gallery, kuvat © Pulmu N.
Huomaathan, että tämä on virtuaalitalli!