< Etusivulle
virtuaalihevonen / a sim-game horse

ALVGÅRDS IVAR
VH14-053-0036


   


PERUSTIEDOT

Kutsumanimi: Iivari Omistaja: Cynoria (VRL-11723)
Rotu, sukupuoli: Norjanvuonohevosori Kasvattaja: Alvgårds Stutteri (evm)
Väri, säkäkorkeus: Ruunihallakko, 144 cm Painotus: Yleispainotus
Syntymäaika: 22.06.2012, ikääntyminen alla Koulutus: KO: HeB, RE: 80 cm, VVJ: vaativa

YLA2-palkinto myönnetty 25.04.2015
29 (18+11) - 22 (12+10) - 17 - 8 - 4 = 80p


"Suuntasin tällä kertaa Ruotsiin vuonohevosta etsimään. Stutteri Alvsgårdissa oli myynnissä parikin eri oria. Iivariin iskin silmäni sen komean, orimaisen ulkomuodon takia. Vankkarakenteinen ja paksukaulainen ori seisoi valmiina tarhan portilla, kun kävin hakemassa sen sisälle. Kasvattaja oli neuvonut laittamaan ketjun orin suuhun ja onneksi laitoinkin, sillä ketjusta huolimatta ori yritti vähän rynniä edelleni. Koeratsastuskaan ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä orilla oli juuri ollut pari vapaapäivää peräkkäin ja siksi se oli aika virrakas. Välillä poni laski päänsä alas ja yritti viedä minua pitkin kenttää, mutta tein heti selväksi, ettei sellainen peli vetele. Mikäli poni olisi ollut Suomessa, olisin ehkä harkinnut ostopäätöstä jokusen päivän, mutta nyt päätin ei-niin-ruusuisesta alusta huolimatta viedä orin mukaani Suomeen."

Jos Iivari onkin fyysisesti vahva, niin on se sitä myös luonteeltaan. Edelleen Iivaria saa taluttaa ketju suussa tai vähintäänkin turvan ympärillä, ettei poika innostu rynnimään. Sen kanssa onkin tärkeää olla heti alusta asti napakka ja tarvittaessa komentaa ihan fyysisestikin, sillä itsekin varsin fyysinen ori ymmärtää parhaiten selkeitä ja napakoita otteita. Mikään kevyt kutittelu tai hienovarainen kysyminen, josko hevonen olisi halukas siirtymään tai menemään tuonne, ei Iivarin kohdalla toimi. Loppujen lopuksi se on kuitenkin kohtuullisen helppo ja mutkaton, kun vain tekee alusta asti selväksi, kumpi määrää kaapin paikan. Harjauksen ja muiden hoitotoimien ajan Iivari käyttäytyy yleensä siivosti, kavioita putsatessa joutuu toisinaan käyttämään ronskimpia otteita, jotta jalat nousevat ja pysyvät ylhäällä. Varustamisessa harvemmin syntyy mitään ongelmia ja kuljetusautoonkin Iivari kävelee reippaasti.

Ratsuna Iivari voi olla hyvinkin erilainen eri ratsastajilla. Vuonohevosille tyypillistä omapäisyyttä ja vahvaa tahtoa orista kyllä löytyy, ja kyllähän ori yleensä jaksaa testata alkuun ratsastajaa. Toisia ratsastajia (kuten minua itseäni) se jaksaa testata välillä vielä useamman vuoden jälkeenkin, kun taas joku saa sen toimimaan heti ensimmäisellä kerralla moitteetta. Etenkin kouluratsuna Iivari on välillä melko raskas ratsastaa ja vaatii melko paljon työtä saada se kevyeksi, mutta kun se onnistuu, lähtee ponista varsin näyttävää liikettä ja jopa ryhdikäs muoto. Valjakossa Iivari toimii varsin kivasti niin yksin kuin parinakin ja on kaiken kaikkiaan usein paljon kevyemmän ja ryhdikkäämmän oloinen heti alkuun, kuin ratsastaessa. Hyvinä puolina orissa ovat mm. sen rohkeus sekä hyvä keskittymiskyky; Iivari on varsin sisukas työskentelijä ja jaksaa paljon toistoja.


SUKUTAULU

i. Nordholm Sebastian EVM
nvh-ori, rnhkk, 144 cm
ii. Viggo av Østerlund EVM iii. Vegar av Østerlund EVM
iie. Moa av Østerlund EVM
ie. Nordholm Signe EVM iei. Alfred EVM
iee. Mylens Sigrid EVM
e. Alvgårds Brenda EVM
nvh-tamma, rnhkk, 140 cm
ei. Siegvart EVM eii. Størren II EVM
eie. Bine Lotte EVM
ee. Alvgårds Majken EVM eei. Stjerneby Edgar EVM
eee. Lilla Snällan EVM

i. Nordholm Sebastian on 142-senttinen ruunihallakko vuonohevosori. Sebastian on varsin hieno rotunsa edustaja niin ulkomuodoltaan kuin ratsastettavuudeltaankin. Se on ehdottomasti perinyt isänsä komean ulkomuodon ja vuonikseksi hienot liikkeet. Sebastianin omistaja kilpailee orilla niin esteillä kuin koulussakin ja onpa ori ajollekin opetettu. Sebastianille on kertynyt tähän mennessä 16 jälkeläistä. Luonteeltaan "Sebbe" on kuuliainen ja yhteistyöhaluinen ori, jonka kanssa ovat pärjänneet hyvin orille ennestään tuntemattomatkin ratsastajat. Vaikka Sebbe osaa kilpailupaikoilla käyttäytyä arvokkaasti, niin kotioloissa se on kuulemma aika voimakasluonteinen.

ii. Viggo av Østerlund on upea tanskalaisori, ruunihallakko 145 cm korkea ori, joka on kotimaassaan varmasti yksi tunnetuimmista vuonohevosoreista valjakkoajomenestyksensä ansiosta. Orilla on upeat liikkeet, jotka ovat saaneet huomiota jopa rodun kotimaassa Norjassa. Ulkomuodollisesti Viggo on varsin komea tapaus, mutta luonteeltaan se on kuulemani mukaan varsin orimainen. Viggolla on yhteensä 23 jälkeläistä niin Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessakin.

ie. Nordholm Signe on saman kasvattajan kasvattama tamma kuin poikansakin. 140 cm korkea ruunihallakko on yksi kasvattajansa luottotammoista, ehdottoman hyväluontoinen ja rauhallinen tamma, jolla kasvattajan tytär on kilpaillut helpoissa koululuokissa kohtalaisella menestyksellä. Periyttäjänä Signe on keskitasoa, yhden varsan se on synnyttänyt kuolleena ja yhden varsansa se loi, mutta viisi varsaa se on synnyttänyt ja hoitanut ongelmitta.

e. Alvgårds Brenda on erittäin vaalea ruunihallakko tamma, jonka myötä kasvattajansa Elin Alvgård innostui tosissaan parivaljakosta, sitä ennen hän oli lähinnä harrastellut kyseistä lajia omaksi huvikseen ilman kummempia kilpailutavoitteita. Brendan kanssa Elin on kuitenkin kilpaillut valjakkoajossa ihan kohtuullisella menestyksellä. Brenda on luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, ei kuulemma lainkaan tammamainen. Säkäkorkeutta sillä on 140 cm. Jälkeläisiä Brendalle on kertynyt neljä kappaletta ja Elinin mukaan se on ihan riittävä määrä yhdelle tammalle.

ei. Siegvart on melko tuntemattomasta suvusta oleva norjalaisori, jonka Brendan omistaja valitsi tammalleen tarkoituksella linjojen harvinaisuuden sekä orin kuvan perusteella. Siegvart on komea ruunihallakko ori, jolla on säkäkorkeutta 144,5 cm. Se on saanut arvosanan "bra" katselmuksessa, joka järjestettiin aikoinaan kantakirjauksen rinnalle muutaman aktiiviharrastajan toimesta, mutta joka sittemmin lakkautettiin. Nykyiseen kantakirjaukseen oria ei kuitenkaan ole viety. Siegvart on toiminut lähinnä omistajansa omana ratsuna, eikä orilla juuri ole kisakokemusta. Brenda on itse asiassa orin ainoa jälkeläinen.

ee. Alvgårds Majken on saman kasvattajan tammakasvatti kuin Brenda ja Ivarkin. 141 cm korkea ruunihallakkotamma toimi 8-vuotiaaksi asti kasvattajallaan siitostammana saaden viisi tammavarsaa. Siitosuransa jälkeen Majken myytiin uudelle omistajalleen, jolla tamma on toiminut lähinnä harrasteratsuna ja kärryponina. Omistajansa pitää sillä myös tunteja lapsille. Luonteeltaan Majken on melko tyypillinen vuonohevonen niin hyvässä kuin pahassa, rohkea ja rauhallinen, mutta myös itsepäinen.


JÄLKELÄISET

1) s. 06.11.2013 t. Hulda av Kleppur e. Zelda SWE om. Cynoria (VRL-11723)
2) s. 10.01.2014 t. Walda av Kleppur e. Zelda SWE om. suba (VRL-12468)
3) s. 19.08.2014 t. Edna av Kleppur e. Ebba av Bøgesdal om. merikissa (VRL-13337)
4) s. 02.11.2014 t. Alfrida e. Alfhild NOR om. Pierre (VRL-10531)
5) s. 15.04.2015 o. Sagavik Jasper e. Sandholms Embla om. Venna (VRL-14188)

KILPAILUMENESTYS

• Valjakkosijoituksia 45 kappaletta, joista voittoja 12 kappaletta (pariluokissa Iivarin parina toimii ori Glimre NOR)
• Koulusijoituksia 19 kappaletta, joista voittoja 3 kappaletta


KOULURATSASTUS
10.11.2013 kisakutsu KRJ Helppo B 2/40
19.08.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/100
30.09.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/40
01.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 10/100
04.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/60
07.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/40
07.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/30
10.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/30
11.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/30
13.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/40
15.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/30
16.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/40
17.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/30
19.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 3/40
20.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/30
21.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 2/30
23.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 5/30
24.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/30
25.10.2014 kisakutsu KRJ Helppo B 1/30


VALJAKKOAJO
02.11.2013 kisakutsu VVJ Noviisi yksikkö 7/50
05.11.2013 kisakutsu VVJ Noviisi yksikkö 4/50
06.11.2013 kisakutsu VVJ Noviisi yksikkö 6/50
04.11.2013 kisakutsu VVJ Noviisi yksikkö 4/50
24.03.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 1/30
24.03.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/24
26.03.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/30
26.05.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/29
29.05.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/29
29.05.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 4/26
01.06.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 3/26
01.06.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/42
02.06.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/42
31.05.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 3/40
01.06.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/29
08.06.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 6/40
22.07.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 4/32
23.07.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 1/32
29.07.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/32
07.08.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 1/12
15.08.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 3/38
26.08.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 2/39
29.08.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/39
13.09.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/35
18.09.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/30
21.09.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 2/30
24.09.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 2/30
29.09.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 3/40
02.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 2/30
10.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/30
14.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/29
14.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/10
15.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/10
15.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/29
22.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/40
23.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 3/30
24.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 6/40
27.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/30
25.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 1/24
31.10.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 1/40
05.11.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 3/24
08.11.2014 kisakutsu VVJ Vaativa parivaljakko 2/24
11.11.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 5/40
14.11.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 4/40
17.11.2014 kisakutsu VVJ Vaativa yksikkö 6/40

IKÄÄNTYMINEN

01/06/2013 - 1-vuotias
01/07/2013 - 2-vuotias
01/08/2013 - 3-vuotias
01/09/2013 - 4-vuotias
01/10/2013 - 5-vuotias
01/11/2013 - 6-vuotias
01/12/2013 - 7-vuotias
01/01/2014 - 8-vuotias
01/02/2014 - 9-vuotias
01/03/2014 - 10-vuotias
01/04/2014 - 11-vuotias
01/05/2014 - 12-vuotias
01/06/2014 - 13-vuotias
01/07/2014 - 14-vuotias
01/08/2014 - 15-vuotias
01/09/2014 - 16-vuotias
01/10/2014 - 17-vuotias
01/11/2014 - 18-vuotias
01/12/2014 - 19-vuotias
01/01/2015 - 20-vuotias
01/02/2015 - 21-vuotias
01/03/2015 - 22-vuotias
15/03/2015 - 23-vuotias
25/03/2015 - 24-vuotias

KUULUMISET

01/15 - Vaikea uskoa, että meidän Iivari täytti juuri 24 vuotta. Siis tuo tallissa ruoka-aikaan rymyävä, minua edelleen välillä pitkin pihoja kiskova orinjöllikkä... Vastahan se haettiin meille kotiin. Vaan kai se on pakko uskoa, kalenteri ei valehtele. Iivari itse ei kyllä moisista numeroista perusta, siinä ei ikä näy juuri mitenkään. Siellä se painelee edelleen pitkin tarhaa pierupukkilaukkaa tanner tömisten. No, täytyy myöntää, että ehkä se on iän myötä hippasen rauhoittunut, nykyään se jo keskittyy mieluummin syömään kuin huutelemaan ohi kulkeville tammoille tai vieraille oreille. Eläkkeellähän Iivari virallisesti on ollut jo jonkin aikaa, siis lähinnä kilpauraltaan. Muutenhan orilla ratsastetaan tai ajetaan edelleen päivittäin ja se tuntuu ehdottomasti vaativan sen pysyäkseen psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Iivari lähtee melkein joka päivä yhtä mielellään lenkille, vaikka aivan erityisesti se näyttää nauttivan paitsi maastoilusta, myös ajohommista. Silloin sillä on koko ajan korvat hörössä ja sellainen positiivinen menofiilis päällä. Toisinaan se innostuu edelleen painamaan ohjille, varsinkin minun ollessa kyydissä. Kaitsun kanssa se kulkee kuuliaisemmin. Ai niin muuten, ilmoitin nyt Iivarin huhtikuun YLA-tilaisuuteen, toivottavasti mahduttiin mukaan.

11/14 - Marraskuun alussa saimme soiton, että Iivarin astuttavaksi tuotu Hilda-tamma oli vihdoin varsonut. Varsa oli ruunihallakko tamma, kuulemma aika paljon isänsä näköinen. Olin paisua ylpeydestä puhelun aikana ja minun oli vaikea pitää ääntäni normaalina. Puhelun jälkeen hihkuin asiasta miehelleni, jonka jälkeen minun oli pakko soittaa ystävillenikin ja hehkuttaa asiaa. Minun oli vieläkin vaikea käsittää, että oikeasti joku oli ihaillut meidän hevostamme ja halunnut sen tammalleen sulhoksi - siis meidän Iivarin! Tuli sellainen olo, ettemme enää olletkaan se pikkuinen kotitila, jossa piti silloin tällöin kasvatella muutamia varsoja omaan käyttöön... Eikä hevosilla alkujaan edes ollut suuria tavoitteita, emmekä olisi uskaltaneet unelmoidakaan siitä menestyksestä, mitä kohti olimme kulkemassa. Jotenkin tuntui, että tämä vihdoin konkretisoi sen asian, että olimme vihdoin vakavasti otettava kasvattaja sen pikkuisen kotitallin sijaan. Ja kaiken lisäksi minun Iivarini, minun ensimmäinen vuonohevosorini oli onnistunut vakuuttamaan jonkun muunkin kuin oman omistajansa! Vau.

10/14 - Tapahtuipa Kleppurin historiassa ensimmäisen kerran niin, että meidän oriamme pyydettiin ulkopuoliselle tammalle käyttöön. Kyseisen tamman omistaja oli ollut katsomassa valjakkokilpailuja (mutta ei osallistunut itse) ja oli kuulemma iskenyt silmänsä meidän Iivariin(!). Hän oli jo aiemmin katsellut oria nettisivuillamme, mutta ei ollut rohjennut ottaa yhteyttä. Nyt hän kuitenkin päätti uskaltautua puheilleni ja kysyi, astuuko Iivari ulkopuolisia tammoja. "Tokihan tuo astuu", vastasin. Juttelimme naisen kanssa niitä näitä, mm. valjakkoajosta, josta hän oli itse juuri vastikään innostunut tammansa kanssa. Samalla sovimme, että hän voisi tuoda tammansa meille heti kun se alkaisi näyttää merkkejä kiimasta. Näin tehtiin ja Hilda-tamma vieraili kahden viikon verran Iivarin luona. Iivari astui tamman useampaan kertaan tuona aikana ja kaikkien iloksi eläinlääkäri totesi Hildan myöhemmin tiineeksi. Jäämmekin nyt mielenkiinnolla odottamaan, millainen varsa sieltä tulisi (vai tulisiko ollenkaan, toivottavasti!). Täytyy sanoa, että olen kyllä erittäin otettu siitä, että joku päätyi valitsemaan tammalleen sulhoksi meidän Iivarin!

08/14 - Iivari pääsi astumaan Ebban, joka varsoi tänään tammavarsan. Varsa nimettiin Ednaksi ja se laitettiin heti myyntiin. Sain tuossa kuulla Iivarin toisen tyttären, Waldan, kuulumisia. Sekin on jo saanut oman varsansa, joten Iivari on tätä nykyä vaari. Waldasta on kyllä muutenkin kasvanut oikein nätti tamma, jonka kanssa on ilmeisesti tarkoitus jossain vaiheessa käydä näyttelyissäkin. Omista kasvateista on aina mukava kuulla ja jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan Waldan ja muiden kasvattieni elämää. Iivari itse ei näytä välittävän siitä, että on virallisesti vaari, yhtä kepeästi sen jalka edelleen laitumella nousee ja edelleen se nauttii kovasti nuorempiensa kanssa kisaamisesta.

05/14 - Viime aikoina Iivari on väläytellyt valjakkoradoilla parastaan ja ruusukkeita on ropissut kilpailuista. Ei kuitenkaan minun kanssani, vaan Kaitsun. Kaitsu on nimittäin vähän ruvennut omimaan Iivaria itselleen, minä taas olen keskittynyt kilpailemaan muilla. Ja täytyy myöntää, että miesten yhteistyö tosiaan näyttää sujuvan huomattavasti paremmin. Iivari kuuntelee Kaitsua paremmin kuin minua. Ehkä se vain on miesten hevonen... Toisaalta järjestely on nyt ollut muutenkin hyväksi, niin itse olen päässyt treenaamaan enemmän Makkea ja Kustia, joista olisi tarkoitus myös tulla minulle hieno parivaljakko.

04/14 - Yhtenä päivänä koettiin todella jänniä hetkiä, eikä kyse suinkaan ollut kilpailutilanteesta. Olin nimittäin Iivarin kanssa maastolenkillä ja nähtiin karhu. Kyllä, karhu! Ihmettelin vain siinä tietä pitkin kävellessä, kun Iivari yhtäkkiä pysähtyi tuijottamaan metsään päin korvat hörössä, eikä ottanut kuuleviin korviinsa hoputtamistani. Se ei ole lainkaan Iivarin tapaista, yleensähän poika ei säiky mitään, eikä muuten vain pysähtelekään. Yhtäkkiä poni tuntui kasvaneen kymmenellä sentillä, niin ryhdikkäänä se patsasteli paikoillaan korvankaan värähtämättä. Ehdin jo ihmetellä, olisiko siellä hirvi, mutta kun ei Iivari ennenkään hirviin ollut noin reagoinut. No eipä ollut hirvi, ei, vaan karhu! Siellä se käyskenteli, ruskea turkki vaan näkyi puiden lomasta ja siinä samassa sydämeni loikkasi kurkkuun ja käänsin Iivarin 180 astetta takaisin tallille päin. Hyvässä yhteisymmärryksessä posotimme laukkaa koko metsätien päähän, jonka jälkeen uskalsin hidastaa takaisin käyntiin sydämeni vielä hakatessa. Iivari sen sijaan oli toipunut järkytyksestään, heilautti vain päätään ja vaati pitkiä ohjia, jotka orille annoinkin. Tallin pihassa tulin alas selästä polvet vetelinä ja kerroin heti muille kokemuksestamme...

03/14 - Iivari on päässyt nyt jatkamaan kilpailukauttaan ja olemme startanneet sen kanssa pääasiassa valjakkoajon pariluokissa. Menestys on ollut vaihtelevaa, välillä Iivari on ollut turhan kuumakalle, eikä ole jaksanut keskittyä niin hyvin kuin yksin. Jotenkin Glimren kanssa se tuntuu ennakoivan enemmän ja kuumenevan helpommin, jolloin se saattaa joskus lähteä liikkeelle ennen kuin on saanut luvan tai muuten vain häslätä enemmän. Toisaalta myös muutamia sijoituksia on tullut ja peräti yksi kultasija! Treeneissäkin Iivari on toiminut vähän vaihtelevasti; pääasiassa yksin ajaessa se on keskittynyt paremmin. Limpun kanssa se tuntuu välillä innostuvan ikäänkuin kilpailemaan vauhdista sen sijaan, että tekisi sen kanssa yhteistyötä.

02/14 - Iivari päätti yhtenä päivänä vähän riehua karsinassa, se oli saanut jotenkin etujalkansa ruokakuppiinsa ja onnistunut loukkaamaan siinä hötäkässä itsensä, jonka seurauksena sillä oli lavassa kunnon vekki. Lääkäri kävi, tikkasi haavan ja määräsi antibioottikuurin. Haastavinta oli yrittää pitää hevonen rauhallisena, kun se ei saanut kamalasti riekkua, etteivät tikit repeäisi. Iivari joutui ulkoilemaan sairastarhassa, jossa se ei mahtunut juoksentelemaan. Energiaa sille toki kertyi ja sitä yritettiin sitten purkaa kävelyttämällä. Kaikillekin olikin helpotus, kun tikit sai vihdoinkin muutaman päivän päästä ottaa pois ja hevosta pääsi taas liikuttamaan normaalisti. En alkuun edes viitsinyt mennä selkään, vaan juoksutin oria. Lopulta uskaltauduin selkään ja yllätyksekseni Iivari meni todella kivasti ja paljon ryhdikkäämpänä kuin minun kanssani yleensä. Joko sillä oli vain patoutunutta energiaa tai sitten se oli pienen tauon aikana vihdoinkin päättänyt tehdä yhteistyötä kanssani. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa...

01/14 - Zelda-tammamme päätettiin astuttaa toisenkin kerran Iivarilla. Aiemman varsan, eli Huldanhan me pidimme itsellämme, tämä varsa laitettiin myyntiin. Tuloksena oli tälläkin kertaa tamma, joka sai nimekseen Walda av Kleppur. Walda sai kodin Derianista, jonne se päätyi vaihtokauppana; meille tuli samalla Derianin kasvatti Derian Liselotte. Iivarin kanssa ollaan pidetty pientä kisataukoa ja sen sijaan olemme treenanneet sen kanssa parivaljakkoa kera Glimren. Tähän mennessä orit ovat toimineet yllättävän nätisti keskenään ja Limppu tuntuu kuuliaisempana sopivasti tasoittavan Iivarin vahvempaa temperamenttia. Tarkoitus olisi päästä myös kilpailemaan parivaljakkona, joten jäämme mielenkiinnolla katsomaan, miten orien yhteistyö lähtee sujumaan. Hyvältä ainakin näyttää tähän mennessä.

11/13 - Iivarin kotiutuminen sujui melko vaivattomasti, toisin kuin yhteistyömme alku. Viime kuussa meitä kävi valmentaja valmentamassa useamman kerran, koska meillä oli tässä kuussa ensimmäiset yhteiset koulukisamme. Harjoituksissa Iivari oli kulkenut vaihtelevasti ja varsinkin ensimmäiset kerrat menivät siihen, että yritin saada etupainoisena kaahottavaa oria kevyemmäksi. Säännöllinen opettajan silmän alla ratsastaminen kuitenkin alkoi tuottaa tulosta ja kerta kerralta Iivari alkoi kuunnella minua paremmin. Juuri kilpailuja edeltävässä valmennuksessa ori oli kulkenut ihan yllättävän kivasti ja esitellyt upeita raviväistöjään minullekin! Itse kilpailut menivätkin sitten ihan yli odotusten, kotiinviemisinä kakkossija ja nätti ruusuke. Sekä valmentaja että allekirjoittanut itse olivat haljeta ylpeydestä!

09/13 - Ruotsinreissuni oli varsin onnistunut, sillä tuliaisena sieltä tuli uskomattoman komea vuonisori Iivari. Ei-niin-putkeen-menneestä koeratsastuksesta huolimatta päätin ostaa orin, olihan sillä hieno suku ja ori itse oli jo valjakkoajoonkin valmiiksi koulutettu. Uskoin sitä paitsi vakaasti, että valmentajan avulla saisin yhteistyön Iivarin kanssa kyllä pelaamaan. Nythän se oli lähinnä kaahottanut etupainoisena pitkin kenttää ja yrittänyt viedä minua. Toisaalta pääsin kyllä näkemään sen potentiaalinkin myyjän miehen noustessa sen selkään ja esittäen hienoja raviväistöjä. Lopuksi mies esitteli vielä orin hyppylahjoja laittamalla kentälle noin 90 cm:n korkuisen pystyn, jonka yli ori hyppäsi vaivattoman näköisesti. Viimeistään siinä vaiheessa olin päätökseni tehnyt - tuo ori tulisi meille. Ja niinhän se tuli.


Tausta © The Inspiration Gallery, kuvat © Arild Nybø (by-nc-sa 2.0)
Huomaathan, että tämä on virtuaalitalli!